sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Motivaatio

Motivaatio laihdutukseen pysyy yhä korkealla, ja tiedän edelleen mitä haluan, ja tiedän että sen saavutan. Mutta, minäkin olen vain ihminen - on tullut muutama heikko hetki tällä viikolla, jolloin olen sortunut herkuttelemaan. Jälkeenpäin on kaduttanut, mutta olen silti ottanut itseäni niskasta kiinni ja yrittänyt parhaani.

Asetin tavoitteeksi 64 kg maanantaina, eli huomenna. En usko, että tulen tuon luvun saavuttamaan, mutta usko on kuitenkin kova, että edes jotain on lähtenyt. Huomenna sitten kerron, mitä vaaka näytti.
 
Tää kuva kertoo aika paljon. Mulle tulee jollain tavalla vähän paha mieli kun katson tätä. Mä olin ennen toi ylempi, joka valitsi mielummin hampurilaisen. Mun maha myös oli tommonen, ja on toki edelleen vielä. Jos ihminen haluaa olla hoikka (en usko, että maailmassa kukaan oikeasti HALUAISI olla lihava), niin miksi se sitten mättää herkkuja silti? Lopputuloksena on kasvava maha, mutta mitäs siitä - lisää herkkuja vaan naamaan! Ja tällainenhan minä olen ollut, ja varmasti moni muukin on. Olen ennen kuvitellut, että en pärjää ilman herkkuja. En selviä joka päiväisestä elämästä ellen saa syödä mitä haluan. Ei elämä ole elämisen arvoista ilman herkkuja. Ajatellaanpas uusiksi, onko elämä sitten elämisen arvoista sairaana ja lihavana, pääasia vaan että saa suklaata ja nyhjöttää sohvan nurkassa? Ei. Kuinka palkitsevaa onkaan, kun laihduttamisen lopputuloksena on hoikka vartalo, kaunistunut minä ja ennen kaikkea terve. Terveellinen elämä on elämisen arvoista. Terve elämä näkyy ja tuntuu niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Sitä jokaisen tulisi tavoitella. Yksikään suklaalevy/hampurilainen ei korvaa sitä fiilistä, mikä sulla on kun olet tavoitteesi saavuttanut. Korostan vielä, että tietysti herkuttelu silloin tällöin kohtuudella kuuluu elämään, ja ne on niitä elämän pieniä nautintoja silloin tällöin. Mutta tosiasiassa maailmassa on miljoona muuta paljon parempaa asiaa kuin mättäminen. Joten kannattaa miettiä seuraavan kerran tällaisia asioita, kun herkkuhimo yllättää.
 

Motivaation ylläpito voi joskus joissain tilanteissa olla rankkaa, mutta silloin kun tuntuu että motivaatio alkaa pettää, kannattaa palata takaisin ja alkaa miettiä syitä sille, miksi haluaa onnistua. Jokaisella on varmasti hieman erilaisia tavoitteita, ja käsityksiä siitä, miksi haluaa laihtua. Toiset tekevät sen terveyden takia - toiset täysin ulkonäkösyistä. Minä teen sen terveyden ja ulkonäön takia. Tottakai haluan olla terve ja näyttää hyvältä, siihen minä pyrin.

Myös motivaation ylläpitäjät vaihtelevat. Minulla on kaapissa motivaatiovaatteita. Ne vaatteet ei mahdu minulle päälle, mutta pian mahtuvat, koska aion mahtua niihin vielä joku kaunis päivä. Lisäksi olen luvannut itselleni, että kun olen saavuttanut omasta mielestäni tarpeeksi, annan itselleni shoppauspäivän. Kampaaja-ajankin itselleni lupasin kun olen päässyt tavoitteeseen (josta en vielä osaa sanoa sen tarkemmin, mikä se sitten onkaan). Haluanhan korostaa uutta Minääni, kun joku päivä katson peilistä ja ajatukset ovat tyyliin WOW MIKÄ LADY! ;) Minua motivoi myös se, että päivä päivältä jaksaa harrastaa enemmän liikuntaa. Haluan pyrkiä siihen, että ei alkaisi heti hengästyttämään kun vähänkin liikkuu. Ehkäpä juoksen vielä joku päivä jonkun paikallisen järjestettävän maratonin?! Siinä vain muutama esimerkki. On vielä muitakin henkilökohtaisia asioita mielessä, mitkä auttavat juuri minua jaksamaan ja pitämään motivaatiota yllä.

Voin avautua täällä yhdestä konkreettisesta kikastani, minkä teen jos herkkuhimo yltyy. Ensinnäkin, juon pari lasia kylmää vettä (niin paljon, että tulee täysi olo). Sen jälkeen laitan lempimusaani soimaan ja fiilistelen sen tahdissa ja mietin omia tavoitteitani. Noin saan yleensä makeanhimon pois, koska jos motivaatio on hieman laskenut, yleensä tuollaisten ajatusten parissa motivaatio taas nousee kattoon.

Kertoisitteko te lukijat, miten te pidätte motivaatiota yllä? Olisi hauska kuulla toisten ajatuksia ylipäänsä tästä motivaatioaiheesta. Mitä olette mieltä, onko motivaatio koko ajan 100% vai tuleeko joskus heikkoja hetkiä? Miten pääsette niiden yli, vai pääsettekö?
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Blogin aloitus


Minusta tuntuu välillä jopa ahdistavalta olla vaatekaupoissa ja tallustella kaupungilla. Ympärilläni on paljon hoikkia naisia. Kun kuljen peilin tai oman kuvan heijastavan ikkunan edestä, tekisi mieli alkaa itkeä. Miksi olen tehnyt tämän itselleni? Voisin saada sen täydellisen kropan, jos vain ryhtyisin tuumasta toimeen enkä mässäilisi päivä toisensa jälkeen.






Netistä saa mukavasti lisämotivaatiota, kun katsoo näitä "thinspiration" kuvia, täytyy myöntää. Kukaan ei tsemppaa minua laihduttamisessa, joten päätin perustaa tämän blogin. Tämä kannustaa minua eteenpäin projektissani. Ainakin tahdon uskoa niin. Seuraan myös muiden laihduttajien blogeja. Kirjoitan blogia itseäni varten. Lukijat ovat silti enemmän kuin tervetulleita!



Kun laihdutuksen päättää aloittaa, jotkut onnistuvat ja jotkut taas eivät. Minä onnistun, tiedän sen. Ennemmin en ole onnistunut kun olen yrittänyt "vähän laihduttaa", mutta nyt hälytyskellot ovat alkaneet soimaan kovaa ja haluan muuttua. Vaikka olen lihonut järkyttävästi parin viime vuoden aikana, en silti ole järkyttävän kokoinen, hyllyvä, pahkurainen tankki. Olen normaalipainon ylärajoilla painoindeksin mukaan. Omasta mielestäni olen lihava. Samoin sukulaisteni mielestä. Liikuntaa en ole harrastanut nimeksikään viimeiseen kahteen vuoteen. Suuhuni pistämä ruoka on ollut ravintoköyhää hiilarimättöä. Minulla on varmaankin jonkin sortin sokeririippuvuus ja jonkinlaista ahmintaa, mutta nyt ne loppuvat. Olen päättänyt sen.


Projektini alkaa 8.6. lauantaina. Huomenna. Punnitsen itseni pitkästä aikaa huomenna aamulla ja otan luvun ylös. Alan kirjoittamaan tänne päivittäin painoni, ruokapäiväkirjaa, laihdutuksen etenemistä, ehkä liikunnasta + kaikesta muusta mikä tähän laihduttamiseen liittyy.

Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan! Nyt kaikille mainiota viikonloppua! :-)

 
ps. olisi mahtavaa, jos tämän viimeisen kuvan teksti pitäisi paikkaa omalla kohdallani. eiköhän se tulekin pitämään. se on vain ja ainoastaan itsestäni kiinni.